Ennakkoluulot ja laitosnuori

Itsenäistyneen nuoren mielipidekirjoitus

Kuten kaikki tietävät meitä on täällä moneksi. Jotkut havittelevat vain täydellisyyttä ja toiset tyytyvät pienempään. Tuhannet näkevät nälkää kun taas toiset heittävät puolet ruuasta roskiin vain siksi koska eivät pidä siitä. Jotkut nuoret asuvat kotona ja toiset laitoksessa. Samalla maapallollahan me kaikki elämme. Jokainen on oma persoonansa ja kamppailee omien ongelmiensa kanssa.

Viimeisen 2,5 vuoden aikana olen kuitenkin huomannut että ennakkoluuloja erillaisiin ihmisiin on rutkasti. Erityisesti silmiin on pistänyt kohtelu niinsanottuja "laitosnuoria" kohtaan. Nuoria jotka ovat jostain syystä joutuneet muuttamaan kotoaan lastensuojelun tarjoamaan paikkaan. Itse tulin laitosnuoreksi 2 vuotta sitten. Siitä asti olen huomannut miten ihmiset ovat alkaneet käyttäytyä eri tavalla minua kohtaan. Ymmärrän hyvin jos se herättää kiinostusta kun sanoo että asuu laitoksessa, mutta se että alkaa arvioimaan toista pelkän asuinpaikan perusteella on kyllä hyvin törkeää. Eikä kyse ole pelkästään toisista nuorista vaan aivan samalla tavalla kohtelevat aikusetkin. Esimerkiksi työpaikkaa hakiessa tai kun hain vuokra-asuntoa niin kun henkilö sai kuulla että olen laitoksesta niin johan alkoi pistämään peliä poikki.
Monet ajattelevat että jos nuori asuu laitoksessa niin toki hän on heti jokin tappaja tai narkomaani. Asia on paljon monimutkaisempi. Jokainen meistä tulee/pääsee laitokseen milloin mistäkin syystä. Joku voi olla laitoksessa mielenterveytensä vuoksi ja toinen taas vanhempien holtittoman käytöksen takia. Eri laitokset ottavat eri ongelmatasoisia nuoria. Eli nuoret jolla on esimerkiksi tappotausta tai vakava huumeongelma eivät suinkaan pääse avolaitoksiin vaan heidät laitetaan suljettuun laitokseen, joka yleensä on jonkin asteen sairaala. Joten huolta siitä että vieressäsi istuva laitosnuori olisi hengenvaarallinen itselleen tai muille ei ole. Itse olen päässyt laitokseen entisen poikaystäväni vuoksi, joka veiti minut mukaan huumeisiin ja pyrki kaikin keinoin saada minut totaalisesti itselleen.

Toinen seikka joka useasti tulee vastaan on se millaisessa paikassa asumme, säännöt joita joudumme noudattamaan sekä millaisia ihmisiä laitoksessa työskentelee. Se pistää veren kiehumaan kun joku alkaa väittämään että kyllä hän tietää millaisessa paikassa toinen asuu.

Sana laitos ei anna oikeaa kuvaa paikasta missä nuori asuu. Esimerkiksi isäni avovaimo ei meinannut päästää siskoani katsomaan minua jouluksi laitokseen vain siksi koska hänellä oli tietyt ennakkoluulot paikkaa kohtaan. Monet ajattelevat että asumme kaltereiden takana, sängyt ovat suurin piirtein betonista tehtyä ja että emme nää päivänvaloa kun kerran viikossa. Jos tämä olisi totta niin miksi me sitten saisimme käydä esimerkiksi lukiota? En voi puhua kaikkien laitoksien puolesta, mutta ne jossa olen käynnyt eivät vastaa mitään noista väittämistä. Laitos missä on tarkoitus asua pidempäänkin on suuniteltu nuorelle mahdollisimman kotoisaksi. Isoista/pienistä tiloista huolimatta paikka on tehty sitä silmällä pitäen että nuoren olisi helppo sopeutua uuteen ympäristöön. Jokaisella on yleensä oma huone johon muilla nuorilla ei ole asiaa ellei huoneen omistaja toisin päätä. Tietoisesti laitokset ovat aika kaukana muusta asutuksesta, jotta nuorellei ei tule liikaa houkutuksia lähteä. Sitäpaitsi asuuhan moni "normaali" nuorikin keskellä ei mitään. Ainut ero laitoksen ja nuoren omassa kodissa on se että laitoksessa on erillinen aikuisten "koppi" ja se että laitoksessa nuoren ympärillä on useampi aikuinen. Joskus edes nämä eroavaisuudet eivät päde.

Kauhuskenaarioita keksitään myös säänöistä joita nuoren täytyy totella. Valitettavasti osa väärästä ajattelutavasta johtuu nuorten itsensä kertomista jutuista. Silti kaikki määräykset mitä laitoksessa tehdään on nuoren parhaaksi. Esimerkiksi netin käyttö on useassa paikassa ainakin aluksi kiellettyä tai valvottua. Mutta kun nuori saa aikuisen luottamuksen ei netin käyttökieltoon ole mitään syytä. Itselleni tämä sääntö teki aikoinaan hyvää. On myös hyvä muistaa että kyse on nuoresta jolla on jokin ongelma elämässään. Ei laitoksessa turhaan oleskella. Myöskin se että meitä on sielä moneen lähtään takaa sen että yleensä säänöt katsotaan jokaisen nuoren kannalta henkilökohtaisesti. On olemassa myös sääntöjä jotka pätevät kaikkiin. Moni nuori on elänyt turhankin rajatonta elämää ja laitoksen säänöillä pyritään edesauttamaan sitä että nuori vastaisuudessa kykenee noudattamaan eri sääntöjä. Esimerkiksi työpaikoilla ja koulussa.

Huhut kiertävät siitä myös että laitoksen aikuisväki olisi jotenkin kauheaa väkeä. Suurinpiirten kaikki ovat muka jättiläisen kokoisia muskelimiehiä ja jos tekee jotain väärin niin heti tulee selkää. Asia on todella kaukaa haettua. Toki isokokoisia miehiäkin on mutta yksikään niistä ei kyllä vielä ole ollut kauhea. Päin vastoin. Aikuiset pyrkivät laitoksessa auttamaan nuorta ja ohjaamaan häntä oikeaan suuntaan. Paras puoli siitä että on paljon aikuisia on se että aina on joku jolle jutella, kertoa omat huolenasa tai vaikka kysellä mielipiteitä. Sekä heihin luo erillaisen suhteen kuin omiin vanhempiin. Itse käytin tätä tilaisuutta hyväkseni ja keskustelin milloin mistäkin asiasta ja kyselin jatkuvasti jotakin. Jos jokin asia painoi mieltä niin paljon että yhden henkilön vastaus ei riittänyt niiin tein jopa kyselyitä jossa kysyin saman asian jokaiselta ja kokosin sitten niiden tukemana oman mielipiteen.

Vaikka moni nuori ei sitä itse heti halua edes tunnustaa mutta totuus on se että jokin päivä he tulevat vielä kiittämään jollakin asteella niitä henkilöitä jotka auttoivat heitä kun oli vaikeaa.

Itse voin täysin rehellisesti myöntää että ilman sitä porukkaa joka minulla oli sielä laitoksessa en olisi tässä. Heistä tuli osa perhettäni. Olen ikuisesti kiitollinen heille siitä mitä he opettivat minulle. Ja parasta on se että vaikka on jo jatkanut matkaa eteenpäin niin heihin voi aina ottaa yhteyttä jos tulee vaikea tilanne tai tarvitsee kuuntelijaa/ neuvoja.

Joten ennenkuin lähtee tekemään mitään johtopäätöksiä laitosnuorista ja heidän elämästään on hyvä muistaa että hekin ovat ihmisiä ja ihminen tekee tunnetustikkin virheitä. Mutta virheistä voi oppia ja esteet on tehty ylitettäviksi, jotkut tarvitsevat siihen vain enemmän apua kuin toiset.

Tyttö, 18 vuotta.

Julkaistu kirjoittajan luvalla.